Kierron loppumetrit ovat käsillä ja aivan järkyttävät tunnelmat. Kaikki asiat pyörivät  yhtä aikaa mielessä ja keskittyminen siihen mitä pitäisi olla tekemässä on nyt sitten ylitsepääsemättömän vaikeaa. Miksi en saa päätäni oikeille raiteille? Mikä kirous tässä piinaviikossa on joka pakottaa vaan ahdistumaan tämän vauvan yritys asian tiimoilta? Onneksi olen löytänyt vertaistukea lukemalla muiden blogeja. Helpottavaa kuulla, ettei ole asioiden kanssa yksin. Muilla on vastaavanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Tuntuu, että lapsettomus näkyy vain täällä netissä, ei ihmisten puheissa. Kaikki ympärilläni tulevat raskaaksi maailman helpoiten. Kaikki tuntuvat olettavan, että lapsenteko on itsestään selvää ja kysymykset vaanivat meitäkin joka nurkan takana. Itselläni mielessä vaanii vain se seikka, että taidan sitten kuulua siihen tilastolliseen osuuteen, joka ei saa lapsia niin helposti. Alan tosin olla jo aika tottunut kyselyihin niihin jo joillekin osannut vastata kipakastin takaisin. Itselleni ei tulisi enää mieleenkään udella kenenkään asioista, elleivät he varta vasten tuo sitä itse esille.