Minulla on tapana pyrkiä hallitsemaan asioita ja asioiden hallitsemattomuus taitaa tässäkin tilanteessa olla juuri se, joka tuottaa ahdistusta. Sairaudet ja lastensaaminen ovat molemmat sellaisia asioita, joita ei voi hallita. Täytyisi vaan pyrkiä hyväksymään asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat. Lapsi tulee ajallaan ja sairaudella on oma kulkunsa, varsinkin kroonisella, josta ei voi lopullisesti parantua. Pääsin pohdinnoissani eilen siihen, että tie mielenrauhaan on siis asioiden tämän hetkisen laidan hyväksyntä ja hallinnan lopettaminen. Käytännössä tehtävä osoittautuu kuitenkin haastavaksi. Hyväksyntä ei ole helppoa. Helpointa on kuitenki ehkä aloittaa siitä, että yrittää keskittyä elämään päivä kerrallaan ja ottaa haasteeksi selviytyä yhdestä päivästä. Sehän ei tunnu mahdottomalta haasteelta.