Kuukautiset ovat edelleen hukassa, ja nyt jo mennään jo kp 39/28 ja raskaustesti näyttää edelleen puhdasta negaa. Olen todella ärsyyntynyt. Nyt jo luulin kiertoni asettuneen kohdalleen, kun oli kolme kuukautta normaalin rajoissa ja nyt sitten taas tälläinen megakierto. Normaaleja pms-oireita ei ollut lainkaan, joten epäilen, etten ole ovuloinut lainkaa tässä kierrossa ja siksi kuukautiset antavat odottaa itseään. Toisaalta nyt on myös ollut enemmän stressiä, kun palasin töihin. Töihin paluu on sinäänsä hyvä, että jää vähemmän aikaa ajatella näitä lapsettomuusasioita, mutta toisaalta lisää taas stressin määrää kun hommaa on vielä noissa opinnoissa. Nyt olen ollut lähinnä äärettömän väsynyt iltaisin.  

Onhan minulla myös positiivisia uutisia jaettavana eli soitin gynekologilleni, joka on ollut tietoinen lapsiprojektistamme  ja kerroin tilanteestamme. Hän suhtautui todella hyvin ja mieheni sai heti lähetteen simppanäytteelle ja itselleni varataanaika elokuulle munatorvien aukiolotutkimus ja kartoitetaan samalla tilanne, että aloitetaanko lääkitys kierron kuntoon saamiseksi. Tuli todella posiitivinen olo hänen suhtautumisestaan ja ihanaa, että hän todella otti asian hoitaakseen ja ymmärsi sen, että vauvantekohomma on alkanut meitä huolestuttaa. Eli heinäkuun lopussa/viimeistään elokuun alussa saamme miehen tulokset ja elokuussa sitten asia etenee minun kohdallani. Olo on nyt todella helpottonut. Tuntuu, että asiat vihdoin etenevät! Sitten kun vielä tämän stressaamisen saisi pois. Luin naureskelen jotain juttua julkkislapsettomuuslääkäristä, joka totesi, että suurimmalla osalla pareista ongelmana on stressi. Niinpä, mutta minusta tuntuu, että tässä elämän vaiheessa stressitöntä jaksoa saa oikein etsimällä etsiä.