Hiljaiseloa on jatkunut liiankin pitkään ja paljon on tapahtunut, tosin ei lastenteko rintamalla. Kierto heittelehtii edelleenkin ja virallinen lapsettomuudeen rajapyykki on ohitettu ja tutkimuksiin hakeuduttu. Vielä ei ole mitään tuloksia esitellä. Mies kävi simppatestissä ja itseni on tarkoitus menne munatorvien aukiolotutkimukseen elokuussa, jos vain saan ajan oikeaan aikaan. Nyt näyttää pahasti sitlä, että voi venyä syyskuun puolelle. Hemmetin terveydenhuollon kesäsulut! Elokuussa kuulemme  myös miten miehen "pojat" ovat pärjänneet testissä.

Vauvaasioita en ole kauheasti jaksanut nyt ajatella, olen jotenkin sopeutunut siihen ajatukseen, että raskaaksi emme ilman apuja tule ja sitten vasta alkaa odottelu, kun saadaan jotain apuja. Jotenkin on helpompi olla silleen. Kuulemma hyväksyminen tekee onnelliseksi. Sitä tässä harjoitellaan. 

Kesä on ollut rankka, lomaa ei ole ja rankka kevät kostautui työuupumuksena. Tämä ja muut vastoinkäymiset painoivat ilmeisestikin. Olenkin nyt keskittynyt lähinnä rentoutumiseen ja itsestäni huolta pitämiseen.  Näin stressaatuneena vauvapuuhat eivät tahdo luonnistua.