Loppukierron ahdistukset ja itkuraivarit ovat täällä, mutta missä ovat kuukautiset? Olen niin raivona, kun taas tuntuu, että kaikki menee pieleen. Enää ei ole varmaa, että ehditäänkö IVF tekemään ennen joulureissuamme ja minulle vaan tulee höyryä korvista. Ollaan oltu muka puoli vuotta lapsettomuushoidoissa ja mitä ollaan saatu aikaiseksi? Yksi inseminaatiokierros. Hiphei tätä yrittämisen määrää. Ei ihme, jos ei tule ikinä raskaaksi tätä menoa. En enää tiedä pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa, niin paska mäihä meillä tuntuu olevan. Lääkäri vaan toistelee, että onhan tässä loppuelämä aikaa. Niinpä niin ja inhimillinen kärsimys on ihan yhteismitallista. Mitkään hommat ei nyt suju kun olen vaan niin huonolla tuulella, miten paljon sitä voikin epäsäännöllistä kuukautiskiertoa vihata. Tuntuu taas, että mistään ei tule mitään ja haluan vain mennä pahaa maailmaa piiloon peiton alle ja herätä seuraavan kerran joskus ensi kesänä.