Tässä välikierrossa ryhdyin taas testailemaan ovistikkuja, kun inssikierrossa tuntui, että ei tahdo millään löytyä. Nyt ahkeran tikuttamisen jälkeen ovis löytyi ja se tuli tosi myöhään, joka viittaa taas pitkään ja hartaaseen kiertoon. Oli hauskaa saada kerrankin johonkin tikkuun eloa, että "kyllä siellä tapahtuu jotain"! Luomuplussaan, en paljon toivo laita, kun miehen pojat saaneet niin huonon tuomion.

Lähestyvät IVF-hoidot ovat nostaneet tunteita kotona ja saavat minut jotenkin taas stressaantuneemmaksi. Vai olisiko kyseessä sittenkin PMS-oireet vain? Välillä tuntuu, että tukka irtoo päästä ja toisinaan taas jaksaa paremmin. Olimme vieraillulla mieheni ystävien luona, jotka asuvat kaukana meistä ja sai miehelleni kauheat raivarit kun hän ei koko viikonlopun aikana saanut kerrottua läheiselle ystävälleen lapsettomuushoidoistamme. Olemme kaksi vuotta asiaa hautoneet, lasta yrittäneet aktiivisesti 1,5vuotta ja nyt olemme olleet lapsettomuushoidoissa 6kk. Mies ei edelleenkään ole kertonut asiasta yhdellekään ystävälleen, ainoastaan vanhemmilleen ja sekin minun vaatimuksestani, koska en kestänyt henkisesti enää jatkuvia vauvauteluja. Itse olen sitä mieltä, että kannattaa harkita tarkkaan kenelle asiasta kertoo, mutta silti pitää mielessä, että tukea saadakseen täytyy kertoa läheisille ja minulla se on ainakin oloa helpottanut. Miehen käsittelyprosessi tulee selvästikin perässä, mutta aina välillä menetän PMS-oireiden kourissa häneen totaalisesti hermoni ja riitahan siitä syntyy. Onneksi saimme riidan sovittua ja molempien näkökulmaa vietyä asiasta eteenpäin. Miehen tyyli salailla asiaa saa minut tuntemaan, että kyseessä on jotenkin häpeällinen asia, joka vaatii salailua ja en pidä siitä tunteesta.