Vappu meni yllättävänkin mukavasti ei-lapsettomassa seurueessa ja yhden skumppalasin voimalla. Olen jo pitkään ollut lähes tulkoon raittiina sairauteni vuoksi ja suomalaisessa alkoholikulttuurissahan tämä lapsentekoikäisillä naisilla tarkoittaa sitä, että he ovat raskaana. Vappuna onnistuin kuitenkin välttelemään nämä ikävät kommentit ja utelut pitkästä aikaa.  Taisivat juhlavieraat olla sen verran tuiterissa   =)

Enää on seitsämän pitkää päivää kierron loppumiseen ja saapa nähdä onko meitä onnistanut tässä kuussa. Raskauspessimismi elää vahvana ja en jotenkin jaksa enää uskoa onnistumiseen. Tähän viikkoo osuu myös lääkärin soittoaika, jolloin todennäköisesti lääkitystäni joudutaan taas muuttamaan. Raskainta on, että lääkäri suhtautuu lastentekohaaveisiin hyvin kummallisesti, hän haluaa vain hoitaa somaattista sairauttani, ei katsoa kokonaisuutta. Hän näkee raskauden vai ylinmääräisenä vaivana. En teidä onko minulla tarpeeksi tahtoa esittää asiani jämäkästi, että ajoimme jatkaa raskauden yrittämisestä  edelleen, enkä halua sellaista lääkitystä, joka ei sen yhtälön kanssa sovi. Somaattinen sairauteni on luonteeltan krooninen, joten sellaista kuin erityisen hyvää aikaa lastentekoon ei ole koskaan ole tulossa. Varsinkin kun nyt on käynyt näin kymmenen kuukauden yrittämisen jälkeen selväksi, ettei raskauden ajoittaminen ole itsestäänselvyys. Miten ajoitat raskautta taudin rauhalliseen vaiheeseen? Tämä mielenkiintoinen kysymys mielestäni.  Tässä vaiheessa kaikille huolestuneille tiedoksi, että sairauteni on krooninen, mutta ei pitäisi vaikuttaa milläänlailla raskaaksi tulemiseen ja pääsääntöisesti kyseistä tautia sairastavien raskaudet ovat menneet hyvin ja tällä hetkellä käyttämäni lääkkeet ovat sellaisia, että niitä voi syödä myös raskauden aikana.