Eilen sitten sorruin tekemään raskaustestin, vaikka oireeton olen täysin ollut ja negaahan se sitten näytti. Perinteistä harmitusta ei iskenyt vaan aivan kauhea teiniangsti. Olen pysytellyt aikalailla puoli vuotta täysin alkoholittomalla linjalla sairauteni vuoksi, mutta eilen kyllästyin iän ikuiseen kuskin rooliini illanistujaisissa ja vedin kunnot nollauskännit. Juhlittiin sitä, että nyt aletaan olla virallisesti lapsettomia. Virallisesti lapsettoman määritelmä on 12kk vauvantekohommaa ilman tulosta. No me ollaan aikalailla saavutettu se ensi kuussa. Aloitettiin juhlat jo sitten etukäteen. Tänään olo ei ehkä ole maailman pirtein, mutta nollaus helpotti. Olin vauhdissa kuin 15-vuotias eilen ja kuuntelin kaiholla tovereiden juttuja siitä, miten elämä ilman lapsia on niin hienoa. Olemme siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että monella kavereistamme ei ole lapsenteko vielä ajankohtaista, vaikka kaikilla ikää alkaa olemaan kolmenkympin lähettyvillä ja monella ylikin. Joskus toivoisi, että voisi itsekin kääntää kelloa ja olla huolehtimatta huomisesta. Meidän molempien takaraivossa vaan raksuttaa herkeämättä toive omasta lapsesta ja sen mukanaan tuomasta uudesta elämänvaiheesta, joka olisi hyvin toivottu.