tiistai, 19. huhtikuu 2011

RV 21 +3 ja taas sairaalassa

Tästähän tulee oikea sairaalablogi nykyään. Pääsin pois sairaalasta viikonlopuksi ja innostuin niin terveeksi, että huonostihan siinä kävi. Tauti ei tahtonutkaan asettua ja tänään lääkärit sitten halusivat minut takaisin sairaalaan. Jälleen kerran oli kova paikka, mutta toisaalta sairaus on hoidettava, jotta meidän vauva voisi jatkaa tyytyväisenä elämäänsä masussa.

Hyviä uutisia tuli eilen, kun kävimme mieheni kanssa rakenneultrassa ja vauvalla oli kaikki hyvin. Kaveri oli niin vauhdikas, että tahtoi leikkiä piiloleikkiä ultraajatädin kanssa, joten olimme siellä varmaan tunnin verran. Oli ihanaa katsella pikkukaverin liikkeitä. Sukupuolikin selvisi, mutta päätimme pitää sen vielä salaisuutena.

Sairaalaelämä on kaikin puolin kovin ahdistavaa, mutta yritän nyt lohduttautua ajatuksella, että täällä minut hoidetaan kuntoon ja masukkiasukista pidetään samalla tarkkaa huolta. Toisethan joutuvat jo ihan raskauden vuoksi istumaan sairaalassa koko loppuraskauden. Toivottavasti minun rupeamastani ei tule niin pitkää. Mutta vaikka yritän olla positiivinen, kyllä nyt ottaa päähän kaikki hehkutukset siitä että, ”raskaus on ihanaa aikaa”. Minun raskauteni on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin ihanaa, valitettavasti. Huomaan miten pelko etäännyttää minua vauvasta vauhdilla.

keskiviikko, 13. huhtikuu 2011

RV 20 + 3 ja sairaalassa

 

Onpas taas vierähtänyt pitkä tovi viimeisestä päivityksestä. Nyt päätin taas turvautua blogin apuun, kun on elämä lähtenyt heittämään härän pyllyä ja huolia täynnä olevat mustat pilvet peittäneet auringon raskautemme yllä. Krooninen sairauteni päätti tehdä minulle temput ja sairastutti minut ennenkokemattoman pahasti ja olen nyt virunut sairaalahoidossa viikon, eikä pois pääsystä ole tietoa. Joudun nyt lisäämään lääkearsenaaliani entisestään, koska raskaus on nyt riskissä taudin vuoksi, mutta toisaalta ei ne uudet lääkkeetkään ole mitään harmittomia. Alkaa mielialat todellakin laskea ja raskauteen liittyvät pelot ja epävarmuus palaneet, vaikka nyt piti olla jo voiton puolella. Henkisesti raskas loppu raskausaika tulossa, jos kaveri nyt vaan jaksaisi pysyä matkassa tämän myllytyksen kanssa.
 

maanantai, 14. maaliskuu 2011

RV16+ 0

Olipas pitkä tauko kirjoittelussa. Luulin jo hukanneeni salasanani, kunnes se sitten lähtikin yllättäen tänään toimimaan. Maha ja tissit kasvavat iloisesti ja siihen sopeutuminen on ollut haaste. Toisaalta tosi mukavaa, mutta samalla hyvin outoa. Raskaus ei vieläkään ole täysin minulle konkretisoitunut, vaan tuntuu edelleen hyvinkin epätodennäköiseltä,että meille tosiaan tulee vauva elo-syyskuussa. Ajattelin, että lapsettomuushoitojen kokemus ei kauheasti vaikuttaisi raskauden iloihin ja suruihin, mutta jotenkin lapsettomuuden tuska edelleen värittää arkea. Se näkyy parhaiten ehkä juuri että on alkanut pelkäämään kaikenlaista, eikä tahdo uskoa, että asiat voisivat tällä kertaa mennä hyvin. Vaikka olen jo antanut itselleni luvan lähteä tekemään pieniä hankintoja, niin sekin on haasteellista. Äityisvaatteiden ostaminenkin tuntuu hassulta. Jotenkin ei tahdo uskoa tätä kaikkea todeksi ja että se maha tulee vielä kasvamaan todella isoksi, kun tämä kaikki nyt vihdoinkin tapahtuu, niin pitkän odotuksen jälkeen. Kauheasti ei ole samassa tilanteessa olevia ystäviä, joten lapsettomuushoitojen aikana kokemani yksinäisyys näyttää jatkuvan näin raskaudenkin aikana.

torstai, 10. helmikuu 2011

RV 11 + 5 ja ultra.

On ollut vähän taukoa kirjoittelussa, kun olen jännitellyt tätä ultraa niin kovasti ja ollut varoinen toiveiden suhteen. Nyt aletaan olla onneksi jo voiton puolella kun ensimmäinen kolmas tulee täyteen ensi viikon maanantaina. Tänään oltiin ultrassa ja tunne sen jälkeen oli aivan mahtava. En voinut uskoa silmiä. Siellä se Putki-Vaavi sätki täydellisen näköisenä. Lääkärin mukaan vauvallamme on kaikki hyvin. Veriseula otettiin ja siitä tulokset tulee viikon kuluessa. Tämä konkretisoi kyllä asia, vihdoinkin voin uskoa, että meille tulee vauva!

keskiviikko, 12. tammikuu 2011

RV 7+2 ja ultra. Blogin jatkon pohdintaa.

Nyt on mahtavat fiilikset! Edelleen ihan hurjan epätodellinen olo, että voiko minun kohdussani todellakin asua joku, mutta siellä se vain oli! Putki-Vaavi oli hyvän kokoinen ja sydämen sykekin löytyi. Huvittava kolme pikselin välke sieltä loisti! Ihan uskomaton fiilis. Klinikallakin hoitajat olivat innoissaan, että mahtavaa jos on huono olo ja vielä hauskempaa jos ei nähdä! Niinpä! Nyt on niin onnekas olo, että. En voi uskoa, että ensimäinen ICSI meille toimi.Toisaalta, tuli kyllä kreivin aikaan. Meillä alkaa olla aika iso matti kukkarossa. Nyt täytyy kyllä sanoa, että rahanmeno ei harmita yhtään, vaan olen tyytyväinen, että ryhdyttiin tuumasta toimeen. Käytiin miehen kanssa pullakahveilla juhlistamassa asiaa. Elokuussa on nyt sitten pikkuisemme laskettu aika. 

Tämä blogi on ollut mahtava henkireikä, mutta en oikein osaa sanoa taipuuko se odotusblogiksi ja osaanko olla enää tueksi muille lapsettomille. Tuntuu, että omat kommentit ovat aika lässähtäneitä nyt kun on itse plussanneiden joukossa. Täytyy seurata miten käy ja tuleeko jatkossa aktiivisesti kirjoiteltua. Kiitoksia kaikile lukijoille tsempistä ja tuesta, tämä matka on ollut paljon helpompi teidän kanssanne.